Talonosto ulkomailta, tunteella vai järjellä
"Lupaa minulle, että tulet muistamaan, että olet paljon rohkeampi kuin uskot, vahvempi miltä näytät ja fiksumpi kuin luulet." Nalle Puh
Ehkä huomasit, että ensimmäisessä kirjoituksessani mainitsin kohtalon heittäneen meidät Bulgariaan, Dzhigurovon kylään. Kohtalolla oli varmasti sormensa pelissä, mutta itse asiassa kaiken alullepanijana oli tuolloin 12-vuotias tyttäreni Laura.
Meille Bulgaria oli maa jossain kaukana. Se oli maa, jossa emme olleet koskaan käyneet, ja josta meillä ei oikeastaan ollut edes mielipidettä. Yhtenä joulukuisena iltana Lauran huoneesta kuului: "Äiti tule katsomaan, netissä on TOSI halpoja taloja Bulgariassa". Siitä se sitten lähti, innostus vei mennessään niin lapset kuin vanhuksetkin.
Tässä vaiheessa saattoi fiksuus piilotella jossain illan pimeydessä, sillä silmät suljettuina valitsimme kartasta uuden kesäkotimme paikan. Sormi osui Sandanskin kaupunkiin Lounais-Bulgariaan. Viikon päästä oli lentoliput ostettu, hotelli varattu ja kiinteistövälittäjän kanssa sovittu treffit. Heti joulunpyhien jälkeen me talonostajat - minä Tuula-äiti, lapset Laura ja Janne sekä isovanhemmat Leena ja Jorma - lähdimme lentokoneella Bulgarian pääkaupunkiin Sofiaan, josta rautatiematkailun ystävinä suuntasimme junalla etelään Sandanskiin.
"Todellista rohkeutta on tehdä silti, vaikka pelottaa." Frank Baum - Ihmemaa Oz
Toivottavasti, hyvä lukija, et menettänyt uskoasi meihin, sillä niinhän siinä kävi, että ennen Suomeen paluuta meillä oli talo Bulgariassa. Tai olimme maksaneet talosta käsirahan ja paperit oli laitettu pyörimään Bulgarian byrokratian tuntemattomiin rattaisiin. Vähän kyllä hirvitti nopea tahti ja käsirahan maksaminen ilman kauppakirjaa, mutta äitini Leenan kanssa olimme vakuuttuneita, että kiinteistövälittäjä Aleksanterin rehellinen katse ei meitä petä. Eikä pettänyt!
Neljän päivän matkallamme olimme Aleksanterin kanssa kiertäneet kymmenkunta taloa ja palasimme aina ajatuksissamme takaisin siihen kaikkein ensimmäiseen näkemäämme - pieneen korkean muurin ympäröimään huvilaan Dzhigurovon kylässä viiden kilometrin päässä Sandanskin kaupungista. Talo oli vaatimaton ja kuraisen tien päässä kylän laidalla, eikä se ollut ihan halpakaan, mutta mikä maisema! Etelässä avautui äärettömän tuntuinen näköala alas laaksoon, kymmenien kilometrien päässä Kreikan puolella olivat lumihuippuiset vuoret, idässä taas kohosi majesteettinen Pirin vuoristo.
Siitä alkoi meidän Bulgarian seikkailumme, joka on kestänyt jo 13 vuotta! Nyt tuo vaatimaton huvila on mukava talo, josta löytyy meille kaikille omat soppemme. Se ei ole enää kesäkoti, vaan toinen kotimme, jota kissamme Lumikki vartioi, ja jossa kylässä asuvat ystävämme meitä odottavat. Eikä tuo 3000 kilometrin matka saa enää edes matkakuumeen perhosia hyppimään vatsassa, se vain avaa iloisen odotuksen rakkaaseen kotiin pääsystä - oli se sitten Suomessa tai Bulgariassa.
"Miten onnekas olenkaan, että minulla on jotakin sellaista, joka tekee hyvästien jättämisestä niin vaikeaa." A.A. Milne - Nalle Puh
Lue seikkailuistamme lisää taas lähipäivinä, nyt rauhoitumme saunakissa Dessin kanssa talvi-illan viettoon - tällä kertaa täällä Suomen kodissamme. Sytytetään kynttilä pimenevään iltaan ja nautitaan hetkestä!