Kuumien lähteiden Sandanski vei sydämen

"Sillä hetkellä, kun epäröit, onko lentäminen mahdollista, teet siitä itsellesi mahdotonta." J.M. Barrie - Peter Pan

Uusi vuosi on alkanut ja kirjoitan tätä juttua tänään, päivänä, jolloin isäni täyttää 91 vuotta. Rakas isäni, joka on elänyt täyttä elämää ja opettanut minua aina uskaltamaan, sillä "harvoinhan sitä kovin korkealta pudotaan".

Toivottavasti sinulla, hyvä lukija, on ollut elämäsi varrella samanlaisia tukijoita ja kannustajia.

Olen kirjoittanut kohtalon tarjoamasta onnenloikasta, joka yli kymmenen vuotta sitten potkaisi meidät Pirin-vuoren rinteille. Pieni Dzhigurovon kylä on toinen kotimme, mutta ilman sen lähellä sijaitsevaa Sandanskin kaupunkia olisi elämä varsin erilaista.

Sandanskin suomalaiset

Emme ole ainoat suomalaiset alueella, vaan puolen tunnin automatkan säteellä meitä on kokonaista kolme perhekuntaa. Kukaan meistä ei asu vakituisesti Bulgariassa, mutta tuntuu turvalliselta, että lähistöllä on maanmiehiä ja -naisia.

Sandanskissa pidetään suomalaisista. Edelleenkin Bulgarian kouluissa kerrotaan historiantunneilla, kuinka Suomen kaarti auttoi maata Turkin sodassa 1800-luvun lopulla. Viime vuonna useat bulgarialaiset ystävämme tulivat kehumaan Suomen koulujärjestelmää ja Joulupukin lähtö kohti etelää Lapin valkoisessa tunturimaisemassa herätti ihastusta.

Sandanskissa on asukkaita 27 000, mutta tunnelma on kuin pienessä kylässä - kaikki tuntuvat tuntevan toisensa tai ainakin jonkun, joka tuntee taas juuri tämän tärkeän ihmisen. Meidät suomalaisetkin tunnetaan. Jos menet kaupungissa taksiasemalle ja pyydät kyytiä suomalaisten luo, niin johan kohta taksi matkaa kylällemme.

Haikeudella hotelleissa muistellaan suomalaisia kylpyläturisteja, jotka sosialismin vuosina tulivat sankoin joukoin rentoutumaan kaupunkiin.

"Kaikkein tärkeintä on muistaa: Katso kirkkain silmin maailmaa ympärilläsi.

Suurimmat salaisuudet piiloutuvat hyvin epätavallisiin paikkoihin. He, ketkä eivät usko ihmeisiin, eivät ikinä kohtaa niitä." Roald Dahl - The Minpins

Kuumat mineraalivesilähteet

Sandanskissa ollaan ylpeitä Spartacuksesta, jonka uskotaan vakaasti olevan kaupungin omia poikia. Spartacus oli gladiaattori, joka johti orjakapinaa Roomaa vastaan ennen ajanlaskumme alkua. Kaupungin juuret ovatkin syvällä menneisyydessä, sillä muinaisten roomalaisten kerrotaan nauttineen alueen kuumista mineraalivesilähteistä.

Ihania nuo lähteet ovatkin! Ensimmäisen kerran kävimme Sandanskissa joulukuussa ja ulkona oli pakkasta muutama aste. Emme tunteneet kaupunkia, emmekä sen historiaa, joten katselimme ihmetellen hotellin parvekkeelta höyryä, joka lepäsi keskustan yllä. Ihmetys vaan lisääntyi, kun ensimmäisellä kaupunkikävelyllä näimme pieniä höyryävinä pulppuavia lähteitä ja kulkukissoja lämmittelemässä höyryn udussa. Sittemmin olemme monet kerrat nauttineet mineraalivedestä kylpylöissä. Ulkona höyryäviin mataliin lammikoihin emme vielä ole uskaltautuneet, vaikka paikalliset ottavatkin niissä mutakylpyjä.

Sandanski on kaupunki ja hallinnollinen keskus, jossa hoidamme lähes kaikki asiamme - täällä käydään viikoittain ostoksilla joko torilla, supermarketissa tai suuressa Kauflandissa, täällä maksetaan sähkö- ja vesilaskut, tankataan auto, leikataan hiukset ja nautitaan 50 sentillä hyvät espressot. Kaupungin pääkatu on kävelykatu ja sen varrelta löytyy kymmeniä pieniä kauppoja, katukahviloita sekä ravintoloita. Kadun sekä viereisen kaupunginpuiston valtaavat päivisin perheet - lastenvaunut ja polkupyörät parkkeerataan kahviloiden eteen. Myös illan pimentyessä katu kuhisee elämää - kaupungissa on turvallista ja mukavaa liikkua.

Ravintolassa menemme vielä kymmenenkin vuoden jälkeen samaan halpaan. Bulgariassa pään nyökyttäminen kun tarkoittaa "ei" ja pään heiluttaminen sivulta toiselle taas "kyllä". Tilaamme yhtä ruokaa, tarjoilija vastaa päätä heiluttamalla, jolloin kuvittelemme, että kyseistä ruokaa ei ole. Niinpä tilaamme toisen ruokalajin ja lopputuloksena on pöytä täynnä herkkuja. Onneksi hintataso on edullinen ja ruoka maukasta.

Vanhan kaupungin kadut ovat mutkaiset ja kapeat, parkkitilaa ei ole ja asemakaavaa on välillä vaikea ymmärtää. Joidenkin talojen kohdalla rappioromantiikka on ainoa oikea tapa kuvailla kyseistä asumismuotoa ja vanhoja menopelejä katsoessa ihmettelee, kuinka ne yleensäkin vielä liikkuvat. Mutta silti olen rakastunut kaupunkiimme - sen sisällä sykkii lämmin sydän ja ihanat ihmiset, sen puistot ja satoja vuosia vanhat plataanipuut hurmaavat ja ympärillä kohoava vuoristo lumoaa.

Hyvä lukija, jos tulet Sandanskiin, niin hyppää taksiin ja tule tervehtimään meitä sinisten porttien taloomme Dzhigurovon kylään.

"Joskus hyvin pieni asia voi varastaa suuren palan sydämestäsi." A.A. Milne - Nalle Puh