Kissat ja ... koira

Kissa, kissa yksin ilmaantui, 

valmiina ja ylpeänä: 

se oli heti syntyjään täydellinen, 

kulki yksin ja tiesi mitä tahtoi.         

Ote Pablo Nerudan teoksesta Oodi kissalle

Toivottavasti, hyvä lukija olet kissaihmisiä, sillä kissat vilahtelevat säännöllisesti naukuen näissä kirjoituksissa. Meillä on kaksi kissaa, jotka ovat molemmat syntyneet toukokuussa 2007.

Dessi, toinen puoli ragdollia ja toinen puoli pyhää birmaa

Toinen kissoistamme on Dessi, oikealta nimeltään Mercedes. Dessi asuu Helsingin kodissamme ja on puoliksi ragdoll ja puoliksi pyhä birma. Tämä "pyhä ragdoll" on hurmaavan ihana, istuu sylissä ja nauttii rapsutuksesta. Aamuisin se hyppää vatsan päälle ja tulee varovasti näykkimään meitä ihmisiään nenänpäästä, sillä nyt olisi aika herätä ja ryhtyä päivän tärkeimpään työhön eli kissan rapsutukseen. Dessi on myös kova puhumaan ja tuijottaa kaikki uuvuksiin hypnoottisen sinisillä silmillään. Dessin lempiharrastus on lintubongaus parvekkeelta, eikä mökillä hiirestäminenkään ole hassumpaa. Ja kun viluttaa, saunan lauteilla on kissankin mukava lämmitellä.

Sauna on myös hyvä turvapaikka, kun poikani Janne saapuu Luca-koiran kanssa kylään. Kyllä on Dessin vaikea ymmärtää tuota valkoista tohisijaa, joka jaksaa innostua palloleikeistä ja istua antamaan tassua, kun ihmiset pyytävät. Jotain arvokkuutta sentään! Ja Luca, tuo ihanan utelias ja kaikille kiltti japaninpystykorva, haluaisi vaan leikkiä ja tutustua.

Kun lähdemme Bulgarian kotiimme, jää Dessi aina Suomeen, sillä sen Bulgarian-kissasisko Lumikki ei hyvällä katsoisi toista maukujaa reviilillään. Onneksi Dessillä on ihania hoitajia - kun olemme poissa Suomesta, sillä on aina rapsutuspaikka tyttäreni Lauran kotona. Ja toisinaan onnistaa niin, se pääsee kyläilemään Espooseen Sannin luokse ja siellä odottaakin neljä rapsuttavaa kättä ja kaksi lämmintä syliä.

Silkkiturkki, ruususuu,

pieni kissa Krumeluu,

pienen pieni kissa

istuu aatoksissa.

Miettii kissa Krumeluu:

Missä on se suuri puu,

jossa niin kuin omenoita

kasvaa hiiren penikoita.

Puuta vain kun ravistaa

sata hiirtä putoaa.

Niitä sitten popsimalla

söisi pienen sienen alla

kissa Krumeluu, pieni ruususuu.

Kirsi Kunnas, Kissa Krumeluu

Lumikki, aito dzhigurovon navettakissa

Dzhigurovoon kissa tuli vahingossa. Naapurin isäntä Mitko toi pienen, muutaman viikon ikäisen palleron vanhemmilleni, jotka tuolloin viettivät talvet Bulgariassa. Äitini kieltäytyi ottamasta kissaa, mutta se vain tuli takaisin - oli päättänyt muuttaa taloon. Tyttökissa sai nimekseen Lumikki ja naapurin Mitkon kanssa sovittiin sen yhteishuoltajuudesta.

Lumikin elämä eroaa melkoisesti Dessin elämästä. Lumikki on ulkokissa ja kulkee ylväänä valtiaana pitkin Dzhigurovon kylänraittia. Välillä se tulee kotiin nenä naarmuilla, kun kadun herruudesta - tai paremminkin rouvuudesta - on käyty kisaa. Sylissä viihtyy Lumikkikin, tuo tappeleva katukatti. Pienestä saakka sen lempipuuhaa on ollut painaa pää ihmisen kainaloon ja kehrätä itsensä uneen. Ja mikä on kissasta sen ihanampaa, kuin talvikylmillä asettua omien ihmisten viereen nauttimaan takkatulen lämmöstä.

Lumikki on leikattu, eikä siten kasvata kylämme kissakantaa, mutta seuraa sillä kyllä on riittämiin. Etelässä matkustellut lukija tietääkin, että kylillä ja kaupungeissa on kissoja ja koiria, joista osalla on rakastava koti, osa taas joutuu selviämään omillaan. Onneksi ilmasto on siellä helpompi kuin Suomessa ja navetat antavat suojaa talven kylminä öinä. Oma lukunsa on Dzhigurovon lammaskoirat, jotka ylpeinä paimentavat kylän satoja lampaita.

Vaikka Lumikki käy poissa ollessamme naapurissa syömässä, se asuu meidän pihallamme korkeiden muurien suojassa. Kylmiä öitä varten olemme lämpöeristäneet sille oman kissankopin ja siellä fleecepeiton alla se odottelee auringon lämmittäviä säteitä. Kun aurinko pilkahtaa, se siirtyy päivystämään omalle vartiopaikalleen auton mustalle konepellille.

Kissat ovat hurmaavia ja meille rakkaita! Joskus rakkaus on koetuksella, kun kissat tuovat hiiriaarteitaan näytille oven pieleen tai päivän tärkeät asiat on nau´uttava juuri aamuyöllä. Ja vielä kovaa, koska ihmisten kuulo tuntuu yöaikaan olevan harvinaisen huono.

Onneksi voimme elää kissaelämää - ja välillä vähän koiraelämääkin, kun saamme Lucan kyläilemään.

"Rakastakaa eläimiä: heille Jumala on antanut ajatuksen siemenet ja puhtaimman ilon." Fjodor Dostojevski