Alvar Aalto ja oivaa arkkitehtuuria Espoossa
Huomenna on uusi pitkä päivä, sanoi äiti. - Aivan jokaisen oma alusta loppuun. Se on hauska ajatus. - Tove Jansson, Muumipappa ja meri
Olen saanut aikaisempien työpaikkojeni kautta olla paljon Espoossa, mutta sattuman ja pienen onnenpotkun johdattamana olen päässyt tutustumaan kaupunkiin myös matkailun näkövinkkelistä. Espoo on matkakohteena erikoinen - osana pääkaupunkiseutua siellä vallitsee tekemisen kiihkeä rytmi, mutta silti Espoon saaristo huumaa luonnonrauhallaan ja kaupungin pohjoisosan metsissä, Nuuksion kansallispuistossa, voi kokeneinkin samoilija viettää päivän jos toisenkin.
Olen saanut kunnian kierrättää matkailijoita Otaniemessä, jonka tarina on vienyt tämän piinkovan oppaankin mennessään. Niinpä ajattelin kertoa sinullekin, hyvä lukija, minkä vuoksi kannattaa käydä tutustumassa tuohon kuhisevan kansainväliseen kampukseen, jossa opiskelee suurin osa Aalto-yliopiston 12 000 opiskelijasta arvokkaan arkkitehtuurin ympäröimänä.
Kartanot vaihtuivat kampukseksi
1940-luvun lopussa tehtiin päätös, että silloiselle syrjäseudulle Espoon Otaniemeen rakennetaan moderni kampus - paikka, jonne sijoitetaan Helsingin Teknillinen korkeakoulu, erilaisia laboratorioita teknilliseen tutkimustyöhön sekä opiskelijoille asuntolat ja ajanviettopaikat.
1940-luvulla rahat olivat vähissä, mutta niin suuri oli teekkareiden tahto saada oma kylä rakennettua, että valtaisien rahankeruutalkoiden tuloksena ensimmäiset asuntolarakennukset nousivat nopeasti. Opiskelijoiden urheilukenttä ja -hallikin valmistuivat niin, että Otaniemen kampus toimi Helsingin 1952 olympialaisissa jo kisakylänä. Teknillisen korkeakoulun rakennukset alkoivat nousta vähän myöhemmin 1950-luvun puolivälissä.
Sinänsä kampus ei ole mikään ihmeellinen asia, vaan erityistä on, että sen asemakaavasta vastasi meidän suomalaisten oma kuuluisuus, arkkitehti Alvar Aalto toimistoineen. Otaniemestä tuli suuri puistokampus, jossa kauniit kävelytiet halkovat Otaniemen ja Hagalundin jo purettujen kartanoiden maita. Yli sata vuotta vanhat lehmuskujat on säästetty ja niiden havinan pääsee kuulemaan suoraan metroasemalta noustessa.
Teekkarikylän ensimmäisen vaiheen toteuttamiseen tarvittavista 150 miljoonasta on koossa vasta pieni osa. Teekkarikylä ei tule merkitsemään yksinomaan teekkarien asunto-olojen parantamista, se merkitsee maamme teknillisen koulutuksen viemistä ratkaisevasti eteenpäin. Siksi teekkari tempailevat, siksi he tarjoavat kansalle "wekkulia", siksi he pyytävät tänään kaikkia yhteistyöhön kanssaan rakentamaan ehompaa huomenta tuleville teekkareille ja koko kansalle. - Suomen Kuvalehti 21.5.1949
Alvar Aallon oivaa arkkitehtuuria
Otaniemen arkkitehtuuria tullaan katsomaan maailman kaukaisimmistakin kolkista, eikä turhaan. Otaniemessä on useita Alvar Aallon suunnittelemia rakennuksia, joista omat suosikkini ovat Kandidaattikeskus, entinen korkeakoulun päärakennus, sekä Harald Herlinin oppimiskeskus, entinen kirjasto. Jos, hyvä lukija, käyt niitä katsomassa, kiinnitä huomio valaistukseen ja etenkin kattoikkunoihin, joista valo lankeaa kauniisti tilaan.
Portaikot ovat myös hienot, kandidaattikeskuksessakin vierekkäin on kolmet raput, jotka kaikki laskeutuvat toisesta kerroksesta yhteen ja samaan pääaulaan. Ja pienenä yksityiskohtana ne ihanat ovenvetimet, joita näet ovissa aina pareittain - ylempi vedin toivottaa tervetulleeksi isommat ihmiset ja alempana oleva vedin taas pienikokoisemmat.
Aallon suunnittelemia taloja on Otaniemessä toistakymmentä, joten sinne mahtuu myös muita uljaita rakennuksia. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen on vastaremontoitu Dipoli, Reima Pietilän ja Raili Paatelaisen (myöh. Pietilä) luoma luonnonkivistä ja puusta rakennettu Aalto-yliopiston päärakennus 1960-luvulta. Yksi suosikeistani on myös teekkareiden rakennuttama Otaniemen kirkko, jonka suunnittelivat Heikki ja Kaija Siren. Kirkon alttaritaulu on ainutlaatuisen yksinkertainen - se on pelkkä metsäiseen rinteeseen antava iso ikkuna. Eikä noille vanhemmille rakennuksille häviä yhtään Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun uuden uusi päärakennus Väre.
Otaniemen valloittavia teekkaritarinoita
Otaniemi ei ole enää ainoastaan teekkareiden temmellyskenttä, sillä sienne on rantautunut myös taiteen ja kaupallisten aineiden opiskelijoita. Yksi vierailukohteista Teekkarikylässä on 1950-luvulla perustettu Polyteekkarimuseo, joka kertoo omaa tarinaansa teekkarikulttuurista. Ehkä olet, hyvä lukija, kuullut sellaisesta paloautolla liikkuvasta teekkariorkesterista kuin Retuperän WBK ja teekkareiden autokerhon hienoista sauna-autoista. Ja entäs ne teekkareiden jäynät, jotka sekä kauhistuttavat että ihastuttavat.
2003 oululaisessa bussissa nähtiin jotakin outoa: läpinäkyvä kylmälaukku, jossa oli jäissä lilluva sydän. Elinkuljetuslaukkua raahanneet valkotakkiset päivittelivät suureen ääneen terveydenhuollon säästötoimenpiteitä. "Eikö edes siirrettävät sydämet saa taksia alle?" jotkut kanssamatkustajat kauhistelivat. Kyse oli teekkarijäynästä. Kylmälaukussa oli sian sydän. www.is.fi/kotimaa/art-2000005189609.html
Luontoretkelle Otaniemeen
Otaniemi sijaitsee kauniilla meren rannalla aivan Laajalahden Natura 2000 -alueen vieressä. Laajalahden kasvillisuus on runsasta ja alue on tunnettua lintualuetta. Otaniemestä pääsee rantoja pitkin kävellen ja pyöräillen aina Helsingin Munkkiniemeen asti. Matkalle sattuu lintutornin ja meriluonnon lisäksi mm. Villa Elfvik ja Akseli Gallen-Kallelan museo. Matkalla voi tehdä koukkauksen syvemmälle Espooseen Tapiolan puutarhakaupunkiin.
Maailma on täynnä suuria ihmeitä sille, joka on valmis ottamaan niitä vastaan. - Tove Jansson, Muumipappa ja meri